Mitä onni on?

Onni on nukkuva nyytti...

Sieniä...

Punakärpässieni....vai mikä se oli?

Mitä kuvata jos aikaa kuvausharrastukseen on muutamia tunteja viikossa? Kohteet pitää löytää läheltä, mieluiten kävelymatkan päästä. Niitä voi kuvata myös huonolla ilmalla (pilvistä, tuulta), eli juuri silloin kun aikaa sattuu olemaan. Onneksi kotipihalta pääsee suoraan metsään ja metsästähän löytyy SIENIÄ...

Lyhyen sienikuvausurani perusteella listasin noiden itiöpesäkkeiden kuvaamisen plussat ja miinukset:

+ Pysyvät paikallaan, eivät pelkää kuvaajaa (piilokojua ei tarvita).
+ Eivät huoju pahemmin tuulessa.
+ Niitä kasvaa "joka paikassa".
+ Lajisto runsas.
+ Löytyy lähes ympäri vuoden.
+ Elättävät runsasta hyönteislajistoa (änkeävät kuviin).
+ Kuvaamisen jälkeen jotkut niistä voi syödä.
+ Kuvatessa saa konttailla ja makoilla metsän viileydessä sammalpedillä.

- Sienistä ei saa lentokuvia.
- Suurin osa kasvaa maassa, piilossa karikkeessa ja kasvuston seassa.
- Jotkut lajit kasvavat liian korkealla puussa.
- Kuvaaminen vaatii useasti jalustaa.
- Madot reijittävät sienesi rumiksi.
- Et tunnista puoliakaan kuvaamistasi sienistä, mutta ne jotka aiot syödä, kannattaa tuntea!
- Punapukuinen mummo poimii sienet koriinsa, eli juuri ne joita olit menossa kuvaamaan.
- Tänään hienolta näyttävä sieni voi parinpäivän päästä näyttää koiranläjältä.
- Joudut konttaamaan ja makaamaan märässä kuntassa hirvikärpästen ja kusiaisten syötävänä.

Ps. Vaikka sienisato onkin ollut kuulemma runsas tänä syksynä, ei kelvollisten sienikuvien "koriin" ole juurikaan saalista kertynyt...

Noctilucent clouds

Valaisevat yöpilvet, Kuusiston linnanrauniot Kaarina 30.7.2008. Canon 40D, EF 20-35mm f/2.8 L, f/7.1, 10 sec, iso 200 + jalusta

Valaisevat yöpilvet (NLC) ovat vaaleita kuitumaisia, väriltään valkeita tai sinertäviä pilviä jotka esiintyvat ilmakehän yläosissa n. 80km:n korkeudessa. Yöpilvia näkyy kesäkuukausina, varmimmin heinä- elokuussa. Valaisevat yöpilvet ilmestyvät pohjoiselle taivaalle auringonlaskun jälkeen, auringon ollessa 14 - 16 astetta horisontin alapuolella. Vastaavia näkymiä ei nähdäkään kaikkialla maapallolla, sillä yöpilviä esiintyy vain 45–85 leveysasteiden välissä. Kotosuomi onkin otollinen paikka yöpilvien havainnointiin. Pohjois-Suomessa tosin valoisat yöt haittaavat näkyvyyttä ainakin heinäkuussa.

Käytä sinäkin yksi selkeä, tyyni ja lämmin kesäyö muuhunkin kuin nukkumiseen. Se kannattaa!

Kuusisto Kaarina 31.7.2008. Canon 40D, EF 20-35mm f/2.8 L, f/6.3, 6 sec, iso 200 + jalusta. Yhdistetty kolmesta kuvasta. Isompi versio kuvaa klikkaamalla...

Lisää kuvia tästä - > Klik

Lisätietoa valaisevista yöpilvistä löytyy URSAn Ilmakehän valoilmiöt -jaoston sivuilta -> kliketi klik

Vesiperhosia

Perhosia odotellessa illan hämärtyessä....

Käveleskelen Aurajoen rantalehdon läpi kulkevaa polkua. Helteinen päivä on lopuillaan ja lämpömittari näyttää auringonlaskun aikaan edelleen +16 astetta. Jos Pohojanmaalla on kärsitty kesätulvista, niin täällä niistä ei ole pelkoa. Sen verran kuivahtaneelta näyttää Aurajoki. Virittelen lampun koivun oksaan ja kamerat valmiiksi kuivillaan olevalle rantakivikolle. Tarkoituksena olisi saada kuvia vesiperhosista.

...pimeyden saapuessa lampun ympärillä on liikettä.

Yön pimentyessä lampulle ilmestyykin runsaasti potentiaalista kalanruokaa. Istuskelen välillä rantakivillä ja seuraan lepakoiden lentelyä joen päällä. Äänettömästi ne kiertävät lampun valopiirin laidoilla ja vilahtavat huolestuttavan läheltä lakkiani. Kuvausjärjestelyni tuntuu samalla toimivan lepakoiden ruokinta-automaattina. Kuviakin syntyi muutamia, tunnistusavusta kiitos hyönteisfoorumille.

Siiviläsirvikäs (Hydropsyche sp.), Canon 40D, MP-E 65mm Macro, 1 X, 1/250 sek, f/16, iso 200, macrosalama DIY + monopod

Mustikki

Mustatiira (Chlidonias niger) Haukipudas, Haapajärvi 5.6.2008

Kesälomareissun kuvia ehti tarkemmin katselemaan vasta näin juhannuksen aikoihin. Lintukuvaus on jäänyt viimeisen parinvuoden aikana lähinnä sattuman varaan. Kävin kuitenkin lomareissun aikana JW:n kanssa kuvaamassa Haapajärvellä hyönteispyynnissä parveilevia pikkulokkeja. Vähäisetkin lentokuvaustaidot ovat päässeet pahasti ruostumaan, eikä pikkulokeista irronnut yhtään julkaisukelpoista kuvaa. Kesken kuvaussession Jari huomasi järvellä kieppuvassa lokkiparvessa jotain erikoista... Hetken kiikaroinnin jälkeen Mustatiira löytyikin uudelleen. Lintu kierteli järveä pikkulokkien sekä muiden tiirojen joukossa. Mustatiira oli uusi laji Haukiputaalle ja vuoden ensimmäinen koko Pply:n alueelle.

Mustatiira (Chlidonias niger) Haukipudas, Haapajärvi 5.6.2008

Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen alueella kuluneen vuoden aikana aikana havaittuihin lintulajeihin voit tutustua tästä -> Pply

Hyttysiä & Kirppuja

Sääskentoukka, Canon 40D, MP-E 65 mm Macro, x 2, 1/250 sek, f /13, iso 200, valaistus salama +led x 1

Taukoamatonta ininää, kutisevia pahkuroita ja hyttysmyrkyn tuoksua on odotettavissa seuraavan kolmen kuukauden aikana koko suomeen. Planktonhaavin pohjalla enemmistönä uivat juuri nämä sääskentoukat. No, mitäpä olisikaan kesä ilman hyttysiä? Tottahan lammikosta muutakin elämää löytyy, kuten nämä vesikirput....

Vesikirput (Cladocera), Canon 40D, MP-E 65 mm Macro, x 5, 1/250 sek, f/5.6, iso 400, valaistus salama + led x 2

Viime viikkojen uusimmat kuvat löytyvät tästä -> Klik...

Vesiäisiä

Mustakurkku-uikku (Podiceps auritus)

Canon 40D, EF 100-400mm L IS USM, 1/100 sek, f /7.1, iso 400 + jalusta

Viikonlopun lintukuvien pääasiallisina rakennusaineina olivat: mustakurkku-uikut, telkät, ilta-/aamuvalot, tyyni vedenpinta, puut, heijastukset ja pystykuvat. Näistä tarpeista syntyi muutamalla kuvaussessiolla seuraavanlaista kuvamateriaalia...

Telkkä uros (Bucephala clangula)
Canon 40D, EF 100-400mm L IS USM, 1/125 sek, f/5.6, iso 100 + jalusta

Telkkä naaras (Bucephala clangula)
Canon 40D, EF 100-400mm L IS USM, 1/80 sek, f/6.3, iso 160 + jalusta

Loput kuvat löytyvät täältä -> Kliketi klik...

Kun vastaan tulee näätä....

Näätä (Martes martes)

...niin pakoon täyttäpäätä! Ai miksikö? No, koska Suomen eläinkuvasto vuodelta 1959 kertoo tästä petonisäkkäästä seuraavanlaisesti:

"Näätä suorittaa metsästysretkensä illan hämyssä tai yön pimeydessä. Oravien puutteessa se käy käsiksi myös kuusien suojaan yöpuulle asettuneisiin lintuihin. Äkkiylläköllä se tavoittaa ne julmiin hampaisiinsa. Metson tai teeren kurkkuun pureuduttuaan näätä saa usein seurata lyhyelle lentomatkalle kuolemantuskissaan räpistelevän linnun muassa. Surmaamistaan linnuista näätä syö useimmiten vain aivot sekä juo aukirevitystä kaulasta vuotavan veren."

;-)

Tänään törmäsin näätään ihan sattumalta eräässä vanhassa kuusikossa. Ajattelin ensin elukan pötkivän suoriltaan näkymättömiin, mutta otus ei ollutkaan aivan niin arka.

Näätä tarkkailee kuvaajaa.

Palailin polkua pitkin tulosuuntaani jonne näätäkin oli mennyt. Lintujen varoitusäänien perusteella näätä oli helppo paikallistaa uudelleen. Rauhallisesti liikkuvaa kuvaajaa otus ei paennut, vaan tuntui olevan jopa kiinnostunut maassa kykkivästä kaksijalkaisesta. Metsässä on tunnetusti paljon oksia ja tässä tapauksessa ne kaikki tuntuivat olevan minun ja näädän välissä. Muutama dokumenttikuva jäi kuitenkin muistoksi eläimestä jonka kohtasin ensimmäistä kertaa elävänä.

Ps. Kiitokset kuusikon linnuille. Ilman niitä näätä olisi jäänyt näkemättä....

Sinivuokot

Sinivuokot tarkkailevat, joko sopii kukkia....

Paksujen tammien juurilla on paksulti edelliskesän ruskeita lehtiä. Siellä täällä ruskean lehtimaton välistä pilkistää sinistä, sinivuokot ovat aloittaneet kukintansa. Tarkemmin maahan katsellessa, huomaa että poliisiauton värisiä kukkasia löytyy niin paljon, ettei tiedä minne jalkansa laskee. Aamun viileydessä vuokot nuokkuvat terälehdet supussa. Auringon lämmittäessä metsänpohjaa, kukat avautuvat täyteen loistoonsa.

Tammimetsikössä lentelee uuttukyyhkypari kujerrellen, pikkutikka kiikittää ja punarinnan heleä laulu ympäröi metsässä istuskelevan kuvaajan. Taivaalle kerääntyy harmaita pilviä, tuulenhenki käy pitkin metsää ja saa vuokot heilumaan. Kameran etsimessä väpättää sinistä, valkoista ja keltaista sekasotkua. Tuuli voimistuu, kuvat on tältäpäivältä otettu...

... sopiihan se.

Aragoniittiä ja hammaskiillettä

Kuhan otoliitti eli kuuloluu, Canon 20D, MP-E 65mm Macro, 1/10 sek, f/16,
iso 100, valaistus salama + Led x1

Kuvaustouhut ovat keskittyneet lähiaikoina siisteihin sisähommiin. Pöydälleni ilmestyneessä pakasterasiassa on ollut pieniä luunpaloja koeputkissa, sekä vaaleankellertäviä särkikalojen nieluhampaita. Otoliitit eli kuuloluut löytyvät kalan pään sisältä. Kuuloluita on kalan sisäkorvassa kolme paria. Suurinta otoliittiä eli sagittaa voidaan käyttää kalan iän määritykseen, siitä löytyvien kasvurenkaiden avulla. Otoliitti muodostuu kiteisestä aragoniitista (kalsiumkarbonaattia), ja se suurenee kalan kasvaessa suomun tapaan.
Kuvattavien otoliittien koko vaihteli kivinilkan 2 millin sirusta kuhan n. 10 mm mittaiseen luuhun.

Särjen nieluhampaat, Canon 20D, Sigma 50mm Macro, 1/200sek, f16,
iso 200, valaistus salama x 2

Särkikalojen tunnistaminen voi olla hämmästyttävän vaikeaa. Tunnistamista vaikeuttaa eri värimuodot sekä ruumiin muodon vaihtelevuus. Särkikalojen tunnistuksessa kannattaa kiinnittää huomiota kylkiviivalla olevien suomujen tai peräevän ruotojen määrään. Myös evien väri on tärkeä tuntomerkki. Varma lajituntomerkki on kuitenkin nieluhampaiden rakenne. Lajin tunnistus onnistuu myös vaikka kalasta ei juuri muuta olisi jäljelläkään....

Luukuvat tilasi Maarit Talala, jonka juuri valmistumassa oleva opinnäytetyö käsittelee merimetson ravinnonkäyttöä otsikolla: Merimetson (Phalacrocorax carbo sinensis) ravinnonkäyttö ja sen tutkiminen. Onnittelut:-)

Kaikki luut -> klik,klik

Canon 40D

Kamerakuumeeseen on vain yksi lääke... Lueskelin aikani testejä ja kävin kaupassa käpälöimässä uutta kamerarunkoa. LifeView toiminto houkutti kovasti makrokuvauksen harrastajaa. Kalustopäivityksissä jätin edellisen mallin (30D) väliin, siinä ei mielestäni ollut mitään hyödyllistä parannusta entiseen verrattuna (20D).
Ensimmäinen kuvaussessio uudella rungolla on aina opettelua. Manuaali toisessa kädessä muutamia ruutuja kuitenkin syntyi. Isosta LCD-näytöstä, lifeview toiminnosta ja pistemittauksesta on paljon hyötyä ainakin omien kuvauskohteideni kanssa. Kameran akun kestossa lifeview kuvauksessa on toivomisen varaa. Noin 2 tunnin kuvaus "elävällä näytöllä" tyhjensi uudenkin akun täysin. Onneksi kameralaukusta löytyy kuitenkin adapteri jolla saa sähköä pienestä hyytelöakusta.

Vastakuoriutunut siika, Canon 4oD , MP-E 65mm Macro, x4, 3.1 sek, f/2.8, iso 100, valaistus Led x 2

Yleensä käytän vesielukoita kuvatessani salamaa, mutta pienet Led-valot taipuisien varsien päissä ovat käyttökelpoisia. Väritasapainoa joutuu korjailemaan kuvankäsittelyssä, mutta valon suuntaaminen on helppoa. Led-valoista on myös hyötyä isoilla suurennoksilla kuvatessa (x3 - x5) ns. tarkennusvalona vaikka kuvanottohetkellä käyttäisikin salamaa.