20. huhtikuuta 2008
Kun vastaan tulee näätä....
...niin pakoon täyttäpäätä! Ai miksikö? No, koska Suomen eläinkuvasto vuodelta 1959 kertoo tästä petonisäkkäästä seuraavanlaisesti:
"Näätä suorittaa metsästysretkensä illan hämyssä tai yön pimeydessä. Oravien puutteessa se käy käsiksi myös kuusien suojaan yöpuulle asettuneisiin lintuihin. Äkkiylläköllä se tavoittaa ne julmiin hampaisiinsa. Metson tai teeren kurkkuun pureuduttuaan näätä saa usein seurata lyhyelle lentomatkalle kuolemantuskissaan räpistelevän linnun muassa. Surmaamistaan linnuista näätä syö useimmiten vain aivot sekä juo aukirevitystä kaulasta vuotavan veren."
;-)
Tänään törmäsin näätään ihan sattumalta eräässä vanhassa kuusikossa. Ajattelin ensin elukan pötkivän suoriltaan näkymättömiin, mutta otus ei ollutkaan aivan niin arka.
Palailin polkua pitkin tulosuuntaani jonne näätäkin oli mennyt. Lintujen varoitusäänien perusteella näätä oli helppo paikallistaa uudelleen. Rauhallisesti liikkuvaa kuvaajaa otus ei paennut, vaan tuntui olevan jopa kiinnostunut maassa kykkivästä kaksijalkaisesta. Metsässä on tunnetusti paljon oksia ja tässä tapauksessa ne kaikki tuntuivat olevan minun ja näädän välissä. Muutama dokumenttikuva jäi kuitenkin muistoksi eläimestä jonka kohtasin ensimmäistä kertaa elävänä.
Ps. Kiitokset kuusikon linnuille. Ilman niitä näätä olisi jäänyt näkemättä....
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Oih, luonnonvaraisen näädän kohtaaminen olisi kyllä upea kokemus. Meillä kun pyörii jaloissa näitä kesyversioita (frettejä). Upeita kuvia!
Lähetä kommentti