29. maaliskuuta 2008

Aragoniittiä ja hammaskiillettä

Kuhan otoliitti eli kuuloluu, Canon 20D, MP-E 65mm Macro, 1/10 sek, f/16,
iso 100, valaistus salama + Led x1

Kuvaustouhut ovat keskittyneet lähiaikoina siisteihin sisähommiin. Pöydälleni ilmestyneessä pakasterasiassa on ollut pieniä luunpaloja koeputkissa, sekä vaaleankellertäviä särkikalojen nieluhampaita. Otoliitit eli kuuloluut löytyvät kalan pään sisältä. Kuuloluita on kalan sisäkorvassa kolme paria. Suurinta otoliittiä eli sagittaa voidaan käyttää kalan iän määritykseen, siitä löytyvien kasvurenkaiden avulla. Otoliitti muodostuu kiteisestä aragoniitista (kalsiumkarbonaattia), ja se suurenee kalan kasvaessa suomun tapaan.
Kuvattavien otoliittien koko vaihteli kivinilkan 2 millin sirusta kuhan n. 10 mm mittaiseen luuhun.

Särjen nieluhampaat, Canon 20D, Sigma 50mm Macro, 1/200sek, f16,
iso 200, valaistus salama x 2

Särkikalojen tunnistaminen voi olla hämmästyttävän vaikeaa. Tunnistamista vaikeuttaa eri värimuodot sekä ruumiin muodon vaihtelevuus. Särkikalojen tunnistuksessa kannattaa kiinnittää huomiota kylkiviivalla olevien suomujen tai peräevän ruotojen määrään. Myös evien väri on tärkeä tuntomerkki. Varma lajituntomerkki on kuitenkin nieluhampaiden rakenne. Lajin tunnistus onnistuu myös vaikka kalasta ei juuri muuta olisi jäljelläkään....

Luukuvat tilasi Maarit Talala, jonka juuri valmistumassa oleva opinnäytetyö käsittelee merimetson ravinnonkäyttöä otsikolla: Merimetson (Phalacrocorax carbo sinensis) ravinnonkäyttö ja sen tutkiminen. Onnittelut:-)

Kaikki luut -> klik,klik

Ei kommentteja: