Suojeltu Itämeri?

Tuulimylly Lumijoen Varjakassa

Kaikki ovat huolissaan Itämeren tilasta, rehevöitymisestä ja saastumisesta. Niinpä täällä Perämerellä on suunnitelmissa parantaa yhteisen lammikkomme tilaa tulevaisuudessa seuraavin hankkein:

Tornion Röyttän tuulivoimapuisto
Iin Suurhiekan tuulivoimapuisto
Simon ydinvoimala
Oulun - Haukiputaan edustan tuulivoimapuisto
Hailuodon silta/tuulivoimapuisto
Raahen syväväylän/sataman ruoppaus
Maanahkiaisen tuulivoimapuisto
Pyhäjoen ydinvoimala
Merihiekannostohanke (Morenia Oy)
Raahen Laivakankaan kultakaivos

Niin, mitäs haittaa näistä sitten on? Tuulivoimahan on puhdas ja kannatettava energian tuotantomuoto. Mutta useiden satojen tuulimyllyjen pystyttäminen perämeren matalikoille tarkoittaa vuosia kestävää merenpohjan kaivamista. Ruoppaamisen seurauksena sedimenttiin varastoituneet ravinteet vapautuvat kiertoon. Vapautuva kiintoaines samentaa veden ja peittää kalojen kutupaikat. Tuulivoimapuistojen sijoituspaikat ovat tunnetusti perämeren parhaita kalojen syönnös- ja lisääntymisalueita.
Atomin halkaisulaitoksen lämpimät lauhdevedet johdetaan suoraan mereen. Paikallisesti vaikutukset ovat merkittäviä. Merihiekannostossa vaikutukset ovat samat kuin tuulimyllyjen pystytyksessä, paitsi tuho on täydellisempi. Jokainen voi käydä soramontun laidalla katselemassa miltä merenpohja näyttää sen jälkeen.
Kultakaivoksen syanidia ja arseenia sisältävät puhdistetut jätevedet johdetaan mereen...


Puhelinluettelon paksuiset YVA:t lisäselvityksineen risteilevät asiantuntijoiden, viranomaisten ja tavallisten kansalaisten käsissä. Mielipiteitä pyydetään, annetaan sekä puolesta että vastaan. Ainoastaan yksi asia on päivänselvää: jokainen toteutettu hanke on naula Itämeren puolivalmiiseen ruumisarkkuun.

(YVA=Ympäristövaikutusten arviointi)