Kuvapäiväkirja

Halo!

2012-02-02T08:36:00.000-08:00

Sivuauringot laskevan auringon valossa.

Perämeri, Haukipudas, Rivinletto, sektoriloistotorni, -23*c.

Pirkonpäivän rannan siivous....

2011-10-08T01:34:00.000-07:00

Pirkko-myrskyn vesiluuta lakaisi perämeren rannat puhtaaksi....

Pöllömetsässä

2011-06-14T09:29:00.000-07:00

Varpuspöllö

Keskiyönseudun aurinko värjää kuusikon punertavaksi. Varpuspöllönaaraan vihellys kuuluu vaativana pesäkolosta. Äkkiä koiraspöllö lennähtää läheiseen kuuseen viherpeippo kynsissään. Lyhyt kutsu saa naaraan lennähtämään ulos kolosta ja saaliin vaihto tapahtuu kiivaiden huutosarjojen säestyksellä. Viherpeippo katoaa naaraan kynsissä pesäkoloon pöllöpesueen iltapalaksi.

Kolosta kuuluu vaimenevia kerjuuääniä...yösyöntiä.

Pian emo ilmestyy kolonsuulle pöläytellen samalla viherpeiposta jääneet sulat ulos kolosta. Pöllömetsässä odotetaan jo seuraavaa ateriaa.

Pääsiäisen munayllätys!

2011-04-25T10:43:00.000-07:00

Varpuspöllön munapesä.

Pääsiäisen pyhinä jalkauduttiin tarkastamaan pöllönpönttöjä mitä hienoimmassa kevätsäässä. Neljännellä pöntöllä löydettiin pääsiäisen kunniaksi yllätysmunat. Muutamia varpuspöllönpönttöjä ollaan lahotettu metsissä 10 vuotta ilman yhtään pesintää ennen tätä. Kotona koneella huomasin kuvasta myös pöllön hieman maistelemia puolikkaita myyriä... (näkyy vasemmalla ylhäällä)

Käpytikka mysteeri?

Eräästä helmarinpöntöstä löytyi oravanpesäntekele sekä kuollut käpytikka. Täysin ehyt ja kuivettunut käppäri oli pöntön pohjalla seljällään. Olisikohan kuollut yöpymiskoloonsa talvipakkasella? Näätä lienee toinen vaihtoehto...

Varpuspöllön ruokavarasto.

Toisaalla pöntöstä paljastui varpuspöllön talvella keräämä ruokavarasto: 29 myyrää, 2 päästäistä, punatulkkukoiras, hömötiainen ja töyhtötiainen. Myyräkannat näyttäisivät olevan hyvällä mallilla tällä hetkellä.

Helmarin "ovikelloa" soitetaan...

Pieni rapsutus puun kylkeen riittää yleensä saamaan helmipöllön nousemaan lentoaukolle... Tämä pönttö oli kuitenkin tyhjä. Toivottavasti jäljelle jääneistä löytyy vielä muutama pesä.

Vain muutaman ahvenen tähden...

2011-03-28T01:27:00.000-07:00

Nypyttelyä...

Säätiedotus lupasi navakkaa lounaistuulta, joten kevään ensimmäinen pilkkireissu päätettiin suunnata sisävesille. Aamusella pyörähdettiin hetki Iijoella josta saaliina vain pari kiiskeä. Loppupäiväksi ajeltiin tutulle ja turvalliselle Viitajärvelle mistä oheiset kuvatkin on otettu.

Kala ei ollut syönnillään ja saalis jäi muutamiin ahveniin sekä pariin särkeen. Hankikanto on loistava ja suksin pääsee minne vaan. Jalkamiestäkin vanhat kelkanjäljet kantavat hyvin. Iltapäivällä ihmeteltiin järvellä liikkunutta hydrokopteria ja avustettiin jäälle kaatunut iäkäs hiihtäjä takaisin ladulle.

Viitajärven ahvenet eivät ole yleensä koolla pilattuja. Joskus sekaan sattuu isompikin raitapaita, mutta ei tänään... Pystypilkin mitta on 3 cm ;-)

Sydämellistä kevättä!

2011-03-10T08:51:00.000-08:00

Näin kevättalviset tuulet kuivattavat sydämet syötäviksi. Kuvat viime keväältä arkistojen uumenista. Taidankin katsastaa pakastimen ja vuolaista jonkun siivun...

Äimärautio 31.1.2011

2011-02-03T01:30:00.000-08:00

U-Turn Hoss/Antti Teivainen

Iltaraveissa on harrastelijakuvaajalle riittävän haasteelliset olosuhteet. Pimeää, kirkkaat valonheittimet ja nopeat tilanteet. Kirkkaimmat valot löytyy maaliviivalta, jonka kohdalta hevot saa jotenkuten pysähtymään kennolle. Ensimmäisessä kuvassa lämpöisten kovimman lähdön voittanut U-Turn Hoss, joka viilettää ensimmäisenä maaliin lähtölaukastaan huolimatta.

Toisessa kuvassa Filho kirii ohi Einomiehestä niukkaan voittoon...

Filho/Petteri Joki ja Einomies/Mauri Jaara

Vanilla Queen/Pekka Vehviläinen

Hämärässä on kuviin helppo saada liikettä näkyviin. Tässä kokeiltiin 50mm makroa hevoslinssinä...

Kesäillanvalssi...

2010-07-26T13:55:00.000-07:00

Kesäillan tuuli heiluttelee heiniä niityllä. Sirot tytönkorennot tanssahtelevat äänettömästi heinästä toiseen. Kuvaaja puhaltelee ja kiristelee hampaitaan... loitto irti... loitto kiinni ...tarkennusta, taustan kattelua, tarkennusta, välillä kamerakin jopa rapsahtaa. Sadattelua..ei yhtään terävää ruutua vieläkään!!
Tuuli tyyntyy, korento asettuu aloilleen, kuvaajakin istuu tukevasti, ei häiritseviä heiniä, pikkusen aukkoa pienemmälle, tarkennus kohdalleen, sääsket kuppaa niskaa, kusiaiset nävertää nilkkaa, polttiaiset pistelee käsivartta, hikikarpalo puristuu otsalle, nyt.....

Räps...(Sulkakoipikorento)

Lisää kuvia niityltä > klik

Lypsylle...

2010-06-04T11:20:00.000-07:00

Emonahkiaiset altaassa.

Rantakestilän hautomon altaissa käy kuhina, kutuvalmiit emonahkiaiset odottelevat lypsyä. Veden lämpeneminen yli 10 asteen tietää kiireisiä päiviä hautomon työntekijöille.

Iltalypsy.

Liukkaan ja limaisen nahkiaisen lypsäminen on taitolaji, jossa avuksi on tarkoitukseen kehitetyt "lypsyhanskat".

Yhdessä keskikoisessa naaraassa on noin 16 000 mätijyvää.

Mäti hedelmöitetään koiraan maidilla.

Koirasnahkiaisen wehje eli genitaalipapilli.

Nahkiaisenmäti on erittäin takertuvaa ja siksi se huuhdotaan ja siivilöidään puhtaaksi ennen haudontasuppiloon laittamista.

Suppilossa mäti hautoutuu parisen viikkoa. Juhannuksen aikoihin hautomolla seurataan miljoonien nahkiaisentoukkien kuoriutumista...

Kokkoniemen kevät...

2010-05-15T10:47:00.000-07:00

Veneen tervausta kalarannassa.

Kevät muuttui tänä vuonna kesäksi hetkessä. Edellisenä päivänä jäänreuna oli vielä näkyvissä, nyt jäätä ei näy enää missään. Veneen tervaajia hellii helle ja iltasella ensimmäiset sääsket inisevät korvanjuuressa.

Meillä veneet ovat edelleen puuta, mutta miehet rautaa...

Kalastajat tauolla...

Potnapekkoja...

2010-04-08T11:18:00.000-07:00

Koskikorento keväthangella.

Canon 40D, MP-E 65mm Macro, X2, macrosalama DIY, käsivaralta

Koskikorento, korri, hankikorri, sumukorento, sumari, koskisonni ja meilläpäin potnapekka. Kevät tulee ja kotokosken sulapaikoista mönkii potnapekkoja västäräkkien, variksien, harakoiden sekä kuvaajien iloksi...

Sulasta ylöspäästyään korrit lähtevät jalkapelissä kohti rantaa. Osa kuoriutuu toukkanahastaan jäänlaidalla, mutta toiset kipittävät hankea pitkin rantaan kuoriutumaan.

Korri kuoriutuu...

Tyhjiä nymfinahkoja on sopivissa paikoissa läjittäin ja aikuistuneet potnapekat hakeutuvat toistensa seuraan..

Koskikorennot kevätpuuhissa (Plecoptera sp.)
Canon 40D, MP-E 65mm Macro, X2, macrosalama DIY, käsivaralta

Potnapekkojen ilmestymisestä "wanhakansa" tiesi jäittenlähdön tarkan ajankohdan. Kevään kiihkeimmät viikot ovat jälleen edessä. Nähtävää, kuultavaa ja kuvattavaa on paljon...

Mukavaa kevättä kaikille!

PoroCuppia Himmerkissä

2010-03-15T23:42:00.000-07:00

Lähtökiihdytys...

Seseon, Dat lea, Silver One, Sattasmusta, Pystöpää, Pilkku, Petteri, Elevishaippa, Rupipää,Välke...

PoroCupin osanottajalistaa Posion osakilpailussa. Vauhdikas ja tapahtumarikas laji, ainakin ensikertalaiselle. Maallikolle selvisi ainakin seuraavat seikat: rata on 1 km, ajajan pitää painaa varusteineen vähintään 60kg. Kisan aikana ajaja ei saa äännellä! Poroistakin otetaan dopingnäytteitä.

Tarkemmin säännöistä voi lukea täältä -> Klik

Ajajat lähtövalmisteluissa.

Kilpailija valmistautuu...

Team Kopero....

PoroCuppiin kuuluu viisi osakilpailua ja kausi huipentuu Inarissa 26-27.3. 2010 ajettaviin Kuninkuusajoihin.

Kisat päättyvät ja lähden ajelemaan kohti Livoa. Edessäni ajaa hiace jonka takaikkunasta näkyy kolme heiluvaa poron takapäätä... Jos mulla ois oma poro niin sen nimi ois Käristys.

Kaakko 5 m/s

2010-01-22T08:00:00.000-08:00

Ilmavoimaa...

Rantajää paukkuu, myllynlavat humppaavat ja viima nipistelee naamaa. Aurinko on korkeimmillaan, mutta paistaa kuitenkin matalalta rantakoivikon yläpuolelta.
Varjot heittäytyvät jäälakeudella pitkälle, tavoitellen pohjoisessa näkyvää Vatunginnokkaa. Kiertelen myllyjä ja haen sopivaa kuvakulmaa. Pian taivaalle ilmestyy kolme hävittäjää piirtelemään vanojaan. Kieppuvat meren päällä, seuraavat toisiaan ja rikkovat joutessaan äänivallin pariin kertaan. Pysyvät ilmassa, toisin kuin jotkut lajikumppaninsa...

Pitkien varjojen aikaa.

Tuuli ja -17 asteen pakkanen tekevät kameran akuista selvää juuri ennen auringonlaskua. Samoin sormet ja jalat menettävät tuntonsa vähitellen. Tuuli lisää pakkasen purevuutta, tämänpäiväisillä lukemilla tuulen tehostama pakkanen vastasi noin -27 astetta.
Pakkasen purevuus taulukko löytyy täältä -> Klik..

Viimeinen kuva ennen akun hyytymistä...

Talvikalaan

2010-01-01T08:01:00.000-08:00

Perämeren pohjukassa on saatu nauttia oikeasta talvesta ja jääpeitettä on kertynyt jo yli 30 senttiä. Joulunpyhinä kalamiehet jalkautuvat kantamuksineen jääkannen päälle. Jään alle muilutetaan verkkoja kalakansan pään menoksi. Soppakaloja on luvassa toivottavasti koko talveksi...

Kalusto valmiina jäällä aamuhämärässä.

Verkkoavennon poraus...

Uittolaitteen ujutus jään alle.

Sukellusvenettä komennetaan narusta nykimällä...

.... ja etenemistä kuullostellaan tarkasti...

...seuraavaksi uittolaite napataan kiinni ja naru vedetään jään alle...

...ja lopuksi narun avulla vedetään verkot paikoilleen.

Ensimmäinen koku parin päivän päästä jää laihanlaiseksi: 1 siika, 2 ahventa, 2 norssia, 1 särki ja...

...yksi piikikäs härkäsimppu.

Hyvää Uutta Vuotta 2010!

Suojeltu Itämeri?

2009-09-18T12:21:00.000-07:00

Tuulimylly Lumijoen Varjakassa

Kaikki ovat huolissaan Itämeren tilasta, rehevöitymisestä ja saastumisesta. Niinpä täällä Perämerellä on suunnitelmissa parantaa yhteisen lammikkomme tilaa tulevaisuudessa seuraavin hankkein:

Tornion Röyttän tuulivoimapuisto
Iin Suurhiekan tuulivoimapuisto
Simon ydinvoimala
Oulun - Haukiputaan edustan tuulivoimapuisto
Hailuodon silta/tuulivoimapuisto
Raahen syväväylän/sataman ruoppaus
Maanahkiaisen tuulivoimapuisto
Pyhäjoen ydinvoimala
Merihiekannostohanke (Morenia Oy)
Raahen Laivakankaan kultakaivos

Niin, mitäs haittaa näistä sitten on? Tuulivoimahan on puhdas ja kannatettava energian tuotantomuoto. Mutta useiden satojen tuulimyllyjen pystyttäminen perämeren matalikoille tarkoittaa vuosia kestävää merenpohjan kaivamista. Ruoppaamisen seurauksena sedimenttiin varastoituneet ravinteet vapautuvat kiertoon. Vapautuva kiintoaines samentaa veden ja peittää kalojen kutupaikat. Tuulivoimapuistojen sijoituspaikat ovat tunnetusti perämeren parhaita kalojen syönnös- ja lisääntymisalueita.
Atomin halkaisulaitoksen lämpimät lauhdevedet johdetaan suoraan mereen. Paikallisesti vaikutukset ovat merkittäviä. Merihiekannostossa vaikutukset ovat samat kuin tuulimyllyjen pystytyksessä, paitsi tuho on täydellisempi. Jokainen voi käydä soramontun laidalla katselemassa miltä merenpohja näyttää sen jälkeen.
Kultakaivoksen syanidia ja arseenia sisältävät puhdistetut jätevedet johdetaan mereen...

Puhelinluettelon paksuiset YVA:t lisäselvityksineen risteilevät asiantuntijoiden, viranomaisten ja tavallisten kansalaisten käsissä. Mielipiteitä pyydetään, annetaan sekä puolesta että vastaan. Ainoastaan yksi asia on päivänselvää: jokainen toteutettu hanke on naula Itämeren puolivalmiiseen ruumisarkkuun.

(YVA=Ympäristövaikutusten arviointi)

Kokkoniemen kesä...

2009-08-30T09:13:00.000-07:00

Kahvittelua kämpällä.

Auton kääntyessä viimeisestä tienhaarasta kohti rantaa, meri pilkahtelee mäntyjen välistä. Äkkiä punaiset mökit putkahtavat näkyville ja kivikolle vedettyjen veneiden kokat tulevat näkyviin. Meri pauhaa, aallot lyövät tasaisin välein rantakivikkoon ja kolmet kalamiehen askeleet käyvät mökin sisään. Mökin verho aukeaa ja radio napsautetaan päälle... "Odotettavissa huomisiltaan asti... kovan tuulen varoitus: Merenkurkku ja Perämeri etelän ja lounaan välistä tuulta 14 m/s..."
Merisää kertoo kaiken tarpeellisen ja vilkaisu ikkunasta kohti majakkaa varmistaa asian: pyydöille ei ole menemistä. Kalastus vaihtuu kahvitteluun ja porinointiin.
Onneksi tuuli aina jossakin vaiheessa hellittää ja kesään mahtuu myös hyviä kelejä!

Heinäkuun hellepäivän ilta.

Tuulten ja tyventen vaihdellessa myös saaliit vaihtelevat. Joskus edes kerran kesässä saattaa kalamiestä onnistaa. Vaikka toisaalta lohtahan kannattaa pyytää vaikkei saisikaan.

Suolakala

Syksy saapuu ja siian pyyntiaika on käsillä. Kalamiehet kokoontuvat jälleen kämpälle hieman useammin. Kokkoniemen syksyä odotellessa...

Muna, toukka, aikuinen

2009-06-23T12:51:00.000-07:00

Vastakuoriutunut nahkiaisen toukka (Lampetra fluviatilis)

Nahkiaisen erikoinen elinkierto on monille tuntematon. Kutunousu jokiin tapahtuu syksyisin, missä nahkiaiset viettävät talven. Kutu tapahtuu touko-kesäkuun vaihteessa ja tehtävänsä suorittaneet aikuiset kuolevat kudun jälkeen. Pohjasorassa mäti hautoutuu 2-3 viikkoa, jonka jälkeen munista kuoriutuu pieni valkea toukka. Pituutta valkealla langanpätkällä 5-7mm. Toukka eli likomato kaivautuu hiekka tai liejupohjaan, jossa se elelee seuraavat viisi vuotta. Merivaelluksen alkaessa on mittaa kertynyt noin 10 cm. Likomadot käyvät läpi muodonvaihdoksen juuri ennen merivaellustaan ja muistuttavat tässä vaiheessa aikuista nahkiaista. Meressä nahkiainen syö ja kasvaa 2-3 vuotta.
Ympyrä sulkeutuu 7-8 vuoden kuluttua ja nahkiaiset nousevat jälleen jokiin kudulle.

Ylemmässä kuvassa vastakuoriutuneella toukalla erottuvat jo suu sekä kidusaukot. Alemmassa aikuinen nahkiainen noin 7 vuoden kuluttua.

Kurkistus kekoon...

2009-04-26T13:24:00.000-07:00

Kotikeon puolustaja.
Canon 40D, EF 100-400mm f4,5-5,6 L IS USM + EF 12mm loittorengas

Edellisen päivityksen jälkeen on ollut Onni myötä ja vuosikin on päässyt vaihtumaan. Kuvausvälineistä siivoilin viimeinkin pölyt ja hämähäkinseitit vähemmäksi. Kaluston ja itseni siirsin lähimetsään kusiaispesän kupeelle. Pakkasyön jäljiltä pesän asukkaat ovat sopivan hitaita ja kankeita kuvattaviksi. Auringon lämmittäessä kekoa, aukoista alkaa lappaa työläisiä ulos, aivan kuten irtisanottuja tehtaan portista.
Aluksi kaikki pakkautuvat tummaksi hitaasti liikehtiväksi muurahaismassaksi keon aukon ympärille. Muistuttaen eläkeläismummojen ja -pappojen kokoontumista uuden kauppakeskuksen avajaisissa.
Lämmön noustessa säpinä keossa lisääntyy ja muurahaiset levittäytyvät ympäriinsä sulanutta pesäänsä. Kotikeon ulkopuolelle ei ole menemistä, sillä lunta on maassa vielä 10 senttiä ja pohjoispuoli koeostakin on umpijäässä.

Stop!
Canon 40D, MP-E 65 mm f2.8, X2 + macrosalama DIY

Mikäli sattuu työntämään objektiivin liian lähelle, muurahaiset asettautuvat puolustuskannalle ja kuvaajaa voidaan kirjaimellisesti kusta linssiin...
Auringon laskiessa kaikki palaavat pesän lämpöön.
Viimeiset toikkaroivat kankein ja epävarmoin jaloin kotia kohti vasta myöhään auringonlaskun jälkeen. Aivan kuten useat Vapun juhlijat tulevana viikonloppuna. Hauskaa Wappua kaikille!

Lisää murkkukuvia -> KLIK!

Mitä onni on?

2008-12-07T04:02:00.001-08:00

Onni on nukkuva nyytti...

Sieniä...

2008-09-20T11:57:00.000-07:00

Punakärpässieni....vai mikä se oli?

Mitä kuvata jos aikaa kuvausharrastukseen on muutamia tunteja viikossa? Kohteet pitää löytää läheltä, mieluiten kävelymatkan päästä. Niitä voi kuvata myös huonolla ilmalla (pilvistä, tuulta), eli juuri silloin kun aikaa sattuu olemaan. Onneksi kotipihalta pääsee suoraan metsään ja metsästähän löytyy SIENIÄ...

Lyhyen sienikuvausurani perusteella listasin noiden itiöpesäkkeiden kuvaamisen plussat ja miinukset:

+ Pysyvät paikallaan, eivät pelkää kuvaajaa (piilokojua ei tarvita).
+ Eivät huoju pahemmin tuulessa.
+ Niitä kasvaa "joka paikassa".
+ Lajisto runsas.
+ Löytyy lähes ympäri vuoden.
+ Elättävät runsasta hyönteislajistoa (änkeävät kuviin).
+ Kuvaamisen jälkeen jotkut niistä voi syödä.
+ Kuvatessa saa konttailla ja makoilla metsän viileydessä sammalpedillä.

- Sienistä ei saa lentokuvia.
- Suurin osa kasvaa maassa, piilossa karikkeessa ja kasvuston seassa.
- Jotkut lajit kasvavat liian korkealla puussa.
- Kuvaaminen vaatii useasti jalustaa.
- Madot reijittävät sienesi rumiksi.
- Et tunnista puoliakaan kuvaamistasi sienistä, mutta ne jotka aiot syödä, kannattaa tuntea!
- Punapukuinen mummo poimii sienet koriinsa, eli juuri ne joita olit menossa kuvaamaan.
- Tänään hienolta näyttävä sieni voi parinpäivän päästä näyttää koiranläjältä.
- Joudut konttaamaan ja makaamaan märässä kuntassa hirvikärpästen ja kusiaisten syötävänä.

Ps. Vaikka sienisato onkin ollut kuulemma runsas tänä syksynä, ei kelvollisten sienikuvien "koriin" ole juurikaan saalista kertynyt...

Noctilucent clouds

2008-07-30T05:40:00.001-07:00

Valaisevat yöpilvet, Kuusiston linnanrauniot Kaarina 30.7.2008. Canon 40D, EF 20-35mm f/2.8 L, f/7.1, 10 sec, iso 200 + jalusta

Valaisevat yöpilvet (NLC) ovat vaaleita kuitumaisia, väriltään valkeita tai sinertäviä pilviä jotka esiintyvat ilmakehän yläosissa n. 80km:n korkeudessa. Yöpilvia näkyy kesäkuukausina, varmimmin heinä- elokuussa. Valaisevat yöpilvet ilmestyvät pohjoiselle taivaalle auringonlaskun jälkeen, auringon ollessa 14 - 16 astetta horisontin alapuolella. Vastaavia näkymiä ei nähdäkään kaikkialla maapallolla, sillä yöpilviä esiintyy vain 45–85 leveysasteiden välissä. Kotosuomi onkin otollinen paikka yöpilvien havainnointiin. Pohjois-Suomessa tosin valoisat yöt haittaavat näkyvyyttä ainakin heinäkuussa.

Käytä sinäkin yksi selkeä, tyyni ja lämmin kesäyö muuhunkin kuin nukkumiseen. Se kannattaa!

Kuusisto Kaarina 31.7.2008. Canon 40D, EF 20-35mm f/2.8 L, f/6.3, 6 sec, iso 200 + jalusta. Yhdistetty kolmesta kuvasta. Isompi versio kuvaa klikkaamalla...

Lisää kuvia tästä - > Klik

Lisätietoa valaisevista yöpilvistä löytyy URSAn Ilmakehän valoilmiöt -jaoston sivuilta -> kliketi klik

Vesiperhosia

2008-07-24T06:41:00.000-07:00

Perhosia odotellessa illan hämärtyessä....

Käveleskelen Aurajoen rantalehdon läpi kulkevaa polkua. Helteinen päivä on lopuillaan ja lämpömittari näyttää auringonlaskun aikaan edelleen +16 astetta. Jos Pohojanmaalla on kärsitty kesätulvista, niin täällä niistä ei ole pelkoa. Sen verran kuivahtaneelta näyttää Aurajoki. Virittelen lampun koivun oksaan ja kamerat valmiiksi kuivillaan olevalle rantakivikolle. Tarkoituksena olisi saada kuvia vesiperhosista.

...pimeyden saapuessa lampun ympärillä on liikettä.

Yön pimentyessä lampulle ilmestyykin runsaasti potentiaalista kalanruokaa. Istuskelen välillä rantakivillä ja seuraan lepakoiden lentelyä joen päällä. Äänettömästi ne kiertävät lampun valopiirin laidoilla ja vilahtavat huolestuttavan läheltä lakkiani. Kuvausjärjestelyni tuntuu samalla toimivan lepakoiden ruokinta-automaattina. Kuviakin syntyi muutamia, tunnistusavusta kiitos hyönteisfoorumille.

Siiviläsirvikäs (Hydropsyche sp.), Canon 40D, MP-E 65mm Macro, 1 X, 1/250 sek, f/16, iso 200, macrosalama DIY + monopod

Mustikki

2008-06-23T01:39:00.000-07:00

Mustatiira (Chlidonias niger) Haukipudas, Haapajärvi 5.6.2008

Kesälomareissun kuvia ehti tarkemmin katselemaan vasta näin juhannuksen aikoihin. Lintukuvaus on jäänyt viimeisen parinvuoden aikana lähinnä sattuman varaan. Kävin kuitenkin lomareissun aikana JW:n kanssa kuvaamassa Haapajärvellä hyönteispyynnissä parveilevia pikkulokkeja. Vähäisetkin lentokuvaustaidot ovat päässeet pahasti ruostumaan, eikä pikkulokeista irronnut yhtään julkaisukelpoista kuvaa. Kesken kuvaussession Jari huomasi järvellä kieppuvassa lokkiparvessa jotain erikoista... Hetken kiikaroinnin jälkeen Mustatiira löytyikin uudelleen. Lintu kierteli järveä pikkulokkien sekä muiden tiirojen joukossa. Mustatiira oli uusi laji Haukiputaalle ja vuoden ensimmäinen koko Pply:n alueelle.

Mustatiira (Chlidonias niger) Haukipudas, Haapajärvi 5.6.2008

Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen alueella kuluneen vuoden aikana aikana havaittuihin lintulajeihin voit tutustua tästä -> Pply

Hyttysiä & Kirppuja

2008-06-10T15:13:00.000-07:00

Sääskentoukka, Canon 40D, MP-E 65 mm Macro, x 2, 1/250 sek, f /13, iso 200, valaistus salama +led x 1

Taukoamatonta ininää, kutisevia pahkuroita ja hyttysmyrkyn tuoksua on odotettavissa seuraavan kolmen kuukauden aikana koko suomeen. Planktonhaavin pohjalla enemmistönä uivat juuri nämä sääskentoukat. No, mitäpä olisikaan kesä ilman hyttysiä? Tottahan lammikosta muutakin elämää löytyy, kuten nämä vesikirput....

Vesikirput (Cladocera), Canon 40D, MP-E 65 mm Macro, x 5, 1/250 sek, f/5.6, iso 400, valaistus salama + led x 2

Viime viikkojen uusimmat kuvat löytyvät tästä -> Klik...

Vesiäisiä

2008-04-27T05:38:00.000-07:00

Mustakurkku-uikku (Podiceps auritus)

Canon 40D, EF 100-400mm L IS USM, 1/100 sek, f /7.1, iso 400 + jalusta

Viikonlopun lintukuvien pääasiallisina rakennusaineina olivat: mustakurkku-uikut, telkät, ilta-/aamuvalot, tyyni vedenpinta, puut, heijastukset ja pystykuvat. Näistä tarpeista syntyi muutamalla kuvaussessiolla seuraavanlaista kuvamateriaalia...

Telkkä uros (Bucephala clangula)
Canon 40D, EF 100-400mm L IS USM, 1/125 sek, f/5.6, iso 100 + jalusta

Telkkä naaras (Bucephala clangula)
Canon 40D, EF 100-400mm L IS USM, 1/80 sek, f/6.3, iso 160 + jalusta

Loput kuvat löytyvät täältä -> Kliketi klik...

Kun vastaan tulee näätä....

2008-04-20T04:35:00.000-07:00

Näätä (Martes martes)

...niin pakoon täyttäpäätä! Ai miksikö? No, koska Suomen eläinkuvasto vuodelta 1959 kertoo tästä petonisäkkäästä seuraavanlaisesti:

"Näätä suorittaa metsästysretkensä illan hämyssä tai yön pimeydessä. Oravien puutteessa se käy käsiksi myös kuusien suojaan yöpuulle asettuneisiin lintuihin. Äkkiylläköllä se tavoittaa ne julmiin hampaisiinsa. Metson tai teeren kurkkuun pureuduttuaan näätä saa usein seurata lyhyelle lentomatkalle kuolemantuskissaan räpistelevän linnun muassa. Surmaamistaan linnuista näätä syö useimmiten vain aivot sekä juo aukirevitystä kaulasta vuotavan veren."

;-)

Tänään törmäsin näätään ihan sattumalta eräässä vanhassa kuusikossa. Ajattelin ensin elukan pötkivän suoriltaan näkymättömiin, mutta otus ei ollutkaan aivan niin arka.

Näätä tarkkailee kuvaajaa.

Palailin polkua pitkin tulosuuntaani jonne näätäkin oli mennyt. Lintujen varoitusäänien perusteella näätä oli helppo paikallistaa uudelleen. Rauhallisesti liikkuvaa kuvaajaa otus ei paennut, vaan tuntui olevan jopa kiinnostunut maassa kykkivästä kaksijalkaisesta. Metsässä on tunnetusti paljon oksia ja tässä tapauksessa ne kaikki tuntuivat olevan minun ja näädän välissä. Muutama dokumenttikuva jäi kuitenkin muistoksi eläimestä jonka kohtasin ensimmäistä kertaa elävänä.

Ps. Kiitokset kuusikon linnuille. Ilman niitä näätä olisi jäänyt näkemättä....

Sinivuokot

2008-04-12T22:35:00.000-07:00

Sinivuokot tarkkailevat, joko sopii kukkia....

Paksujen tammien juurilla on paksulti edelliskesän ruskeita lehtiä. Siellä täällä ruskean lehtimaton välistä pilkistää sinistä, sinivuokot ovat aloittaneet kukintansa. Tarkemmin maahan katsellessa, huomaa että poliisiauton värisiä kukkasia löytyy niin paljon, ettei tiedä minne jalkansa laskee. Aamun viileydessä vuokot nuokkuvat terälehdet supussa. Auringon lämmittäessä metsänpohjaa, kukat avautuvat täyteen loistoonsa.

Tammimetsikössä lentelee uuttukyyhkypari kujerrellen, pikkutikka kiikittää ja punarinnan heleä laulu ympäröi metsässä istuskelevan kuvaajan. Taivaalle kerääntyy harmaita pilviä, tuulenhenki käy pitkin metsää ja saa vuokot heilumaan. Kameran etsimessä väpättää sinistä, valkoista ja keltaista sekasotkua. Tuuli voimistuu, kuvat on tältäpäivältä otettu...

... sopiihan se.

Aragoniittiä ja hammaskiillettä

2008-03-29T23:29:00.000-07:00

Kuhan otoliitti eli kuuloluu, Canon 20D, MP-E 65mm Macro, 1/10 sek, f/16,
iso 100, valaistus salama + Led x1

Kuvaustouhut ovat keskittyneet lähiaikoina siisteihin sisähommiin. Pöydälleni ilmestyneessä pakasterasiassa on ollut pieniä luunpaloja koeputkissa, sekä vaaleankellertäviä särkikalojen nieluhampaita. Otoliitit eli kuuloluut löytyvät kalan pään sisältä. Kuuloluita on kalan sisäkorvassa kolme paria. Suurinta otoliittiä eli sagittaa voidaan käyttää kalan iän määritykseen, siitä löytyvien kasvurenkaiden avulla. Otoliitti muodostuu kiteisestä aragoniitista (kalsiumkarbonaattia), ja se suurenee kalan kasvaessa suomun tapaan.
Kuvattavien otoliittien koko vaihteli kivinilkan 2 millin sirusta kuhan n. 10 mm mittaiseen luuhun.

Särjen nieluhampaat, Canon 20D, Sigma 50mm Macro, 1/200sek, f16,
iso 200, valaistus salama x 2

Särkikalojen tunnistaminen voi olla hämmästyttävän vaikeaa. Tunnistamista vaikeuttaa eri värimuodot sekä ruumiin muodon vaihtelevuus. Särkikalojen tunnistuksessa kannattaa kiinnittää huomiota kylkiviivalla olevien suomujen tai peräevän ruotojen määrään. Myös evien väri on tärkeä tuntomerkki. Varma lajituntomerkki on kuitenkin nieluhampaiden rakenne. Lajin tunnistus onnistuu myös vaikka kalasta ei juuri muuta olisi jäljelläkään....

Luukuvat tilasi Maarit Talala, jonka juuri valmistumassa oleva opinnäytetyö käsittelee merimetson ravinnonkäyttöä otsikolla: Merimetson (Phalacrocorax carbo sinensis) ravinnonkäyttö ja sen tutkiminen. Onnittelut:-)

Kaikki luut -> klik,klik

Canon 40D

2008-03-01T05:04:00.000-08:00

Kamerakuumeeseen on vain yksi lääke... Lueskelin aikani testejä ja kävin kaupassa käpälöimässä uutta kamerarunkoa. LifeView toiminto houkutti kovasti makrokuvauksen harrastajaa. Kalustopäivityksissä jätin edellisen mallin (30D) väliin, siinä ei mielestäni ollut mitään hyödyllistä parannusta entiseen verrattuna (20D).
Ensimmäinen kuvaussessio uudella rungolla on aina opettelua. Manuaali toisessa kädessä muutamia ruutuja kuitenkin syntyi. Isosta LCD-näytöstä, lifeview toiminnosta ja pistemittauksesta on paljon hyötyä ainakin omien kuvauskohteideni kanssa. Kameran akun kestossa lifeview kuvauksessa on toivomisen varaa. Noin 2 tunnin kuvaus "elävällä näytöllä" tyhjensi uudenkin akun täysin. Onneksi kameralaukusta löytyy kuitenkin adapteri jolla saa sähköä pienestä hyytelöakusta.

Vastakuoriutunut siika, Canon 4oD , MP-E 65mm Macro, x4, 3.1 sek, f/2.8, iso 100, valaistus Led x 2

Yleensä käytän vesielukoita kuvatessani salamaa, mutta pienet Led-valot taipuisien varsien päissä ovat käyttökelpoisia. Väritasapainoa joutuu korjailemaan kuvankäsittelyssä, mutta valon suuntaaminen on helppoa. Led-valoista on myös hyötyä isoilla suurennoksilla kuvatessa (x3 - x5) ns. tarkennusvalona vaikka kuvanottohetkellä käyttäisikin salamaa.

Mätimunista poikasiksi

2007-12-27T08:25:00.000-08:00

Vastakuoriutunut meritaimenenpoikanen (Salmo trutta).

Eletään nykypäivän lumetonta keskitalvea. Kalanviljelylaitoksen hautomossa ei kuitenkaan nukuta talviunta. Lokakuussa lypsetty ja hedelmöitetty meritaimenen mäti alkaa olla valmista kuoriutumaan.
Taimenen mäti tarvitsee kehittyäkseen n. 450 päiväasteen lämpösumman. Kalanviljelyssä käytetään lämmitettyä vettä, jolloin kuoriutuminen tapahtuu jo vuodenvaihteen tienoilla. Luonnossa jokien ja purojen pohjasorassa hautoutuvan mädin lämpösumma täyttyy sopivasti keväällä. Kuoriutuminen ajoittuu tällöin useasti juuri jäidenlähdön aikoihin. Suuren ruskuaispussinsa avulla poikaset kehittyvät pohjasoran suojissa. Ne ovatkin valmiita lähtemään ravinnonhankintaan sopivasti tulvan laskettua ja vesien hieman lämmettyä.

Taimen kuoriutuu (Salmo trutta)

Oranssin mätimunan sisällä näkyy liikettä ja mätipallero sinkuu soikeaksi. Hetkeksi liike lakkaa alkaakseen kuitenkin pian uudelleen. Kuoreen ilmestyy halkeama, josta singahtaa esille pieni kalanpää. Seuraavan pyristelyn aikana mätimuna katoaa kameran etsimestä.
Hetken tähtäilyn ja tarkennuksen hakemisen jälkeen etsimessä näkyy vaalea munankuori, jolle on ilmestynyt pään lisäksi pullisteleva ruskuaispussi. Viimeisen ponnistuksen jälkeen taimen onnistuu irrottautumaan kuorestaan lopullisesti. Vastakuoriutunut poikanen jää paikoilleen suuren oranssinpunertavan eväspussinsa kanssa. Pikkuruiset rintaevät heilahtevat ja kidukset pumppaavat tasaisesti.... Lisää kuvia kuoriutumisesta löytyy täältä.

Meritaimenen luonnonkannat ovat uhanalaisia ja säilyminen tulevaisuudessa epävarmaa. Tuoreinta tietoa meritaimenesta tästä linkistä.

Juopinkrotti

2007-10-16T06:36:00.001-07:00

Isompi versio klikkaamalla.....klik,klik

Tie kiemurtelee uuden omakotitaloalueen läpi päättyäkseen ajokieltomerkkiin ja "yksityistie" kylttiin. Jätän auton kiltisti merkin kohdille ja jatkan jalan. Soratie sukeltaa tiheään kuusikkoon ja tien vasemmalla puolella voi nähdä puron vilkahtelevan synkkien kuusien lomassa. On keskipäivä mutta pilvet roikkuvat pudotellen sateen suhjua ja on tasaisen harmaata. Syvemmällä kuusikossa on paikoin jopa pimeää.

Puron ylitse on kaatunut puita ja paksu sammalmatto on kirjavanaan puista pudonneita lehtiä. Sade on kastellut metsän läpimäräksi. Koko puronvarsi tuoksuu sammaleelle sekä maatuville lehdille. Purossa, kivien ja uppopuiden lomassa, virtaa ja lorisee kohtuullisen kirkasta vettä. Virittelen jalustaa sekä kameraa sopivaan puronmutkaan ja siivoilen kuva-alalta keltaisen muovipussin parempaan talteen. Punarinnat tiksuttelevat ylempänä rinteessä ja puukiipijän korkea ääni soi kuusikossa. Valottelen muutamia ruutuja ja käveleskelen puronvartta kohti alajuoksua. Sammaloitunut puunrunko, jonka kyljestä puskee pieniä sieniä, pysäyttää matkanteon hetkeksi. Sienen kuvauksen aikana sade taukoaa ja tiaisparven vilkas ääntely täyttää hetkeksi lähiympäristön. Töyhtötiaisen reipas säe kuuluu selvästi läheltä latvustosta, mutta eipä nuita kuitenkaan kuvaamaan pääse.

Äkkiä kuusikko loppuu ja meri tulee näkyviin. Nousen takaisin tielle joka oli koko ajan muutamien metrien päässä. Palailen takaisin autolle, ilma on kirkastunut. Tuuli humisuttaa kuusikkoa ja heittelee viimeisiä syksyn lehtiä tielle.

Juopinrotko Turun saariston ainoita luonnontilaisia rotkolaaksoja ja sijaitsee Kaarinan Kuusistossa.

Leväkatkarapu

2007-09-22T10:26:00.000-07:00

Leväkatkarapu (Palaemon adspersus)

Viime viikolla avautui mahdollisuus kuvata kymmenjalkaisiin rapuihin (Decapoda) kuuluvaa leväkatkarapua. Itselleni ennestään tuntematon otus elää Itämeressämme rakkolevän sekä muun kasvillisuuden seassa.
Kasvaa n.6 cm pituiseksi, syö kasvisravintoa, muita selkärangattomia ja jopa pieniä kaloja.
Suomessa leväkatkarapua tavataan Selkämeren ja läntisen Suomenlahden välisellä rannikkoalueella.Leväkatkarapu kelpaa myös ihmisen ruokalautaselle ja sitä onkin pulavuosina pyydetty syötäväksi Ahvenanmaalla ja Saaristomerellä. Tämä kaveri oli kuitenkin onnekas ja pääsi takaisin mereen kuvauksen jälkeen.
Akvaario-olosuhteissa kohtuullisen rauhallisesti käyttäytyvä otus, noin kuvaamisen kannalta ajatellen. Ehkäpä tapaamme vielä uudelleen... Lisää kuvia -> tästä

ps. Kiitokset ravunpyytäjälle eli Teemulle!

Täitä & tauteja

2007-08-29T10:08:00.000-07:00

Kalatäi (Caligus lacustris)

Kalatäit ovat kalojen pinnalla eläviä loisia, jotka käyttävät ravinnokseen kalan pintasolukkoa tai imevät kaloista verta ja kudosnesteitä. Kalaa moinen satiainen ärsyttää ja kalat pyrkivätkin eroon loisista itseään hankaamaalla ja hyppimällä. Kuvassa alemmalla täillä näkyvät pitkät munapussit. Täiden munat kehittyvät vesikasvustossa ja kuoriuduttuaan toukat uivat kiinnittyäkseen kalan pinnalle. Täysikasvuisena kalatäi voi olla jopa 7 mm pitkä.

Kuvassa keskimmäinen on "linssiluteeksi" uinut vesipunkki ;-)

Erityisesti kalanviljelyssä täit aiheuttavat ongelmia. Täitartunta laskee kalojen yleiskuntoa (ruoka ei maistu) sekä täiden aiheuttamat haavaumat altistavat kalat muille bakteeritartunnoille esimerkiksi furunkuloositartunnalle. Viljelyssä käytetäänkin rehua johon on lisätty lääkeainetta tai kaloja kylvetetään formaliinilla täiden vähentämiseksi.

Flavobakteerin aiheuttamaa kulumista kirjolohen selkäevässä (Flavobacterium columnare)

Flavobakteeri infektio aiheuttaa kaloilla kidus- ja ihotulehdusta. Kidustulehduksessa kalan kidukset erittävät limaa ja hapensaanti heikkenee. Ihotulehdukset johtavat usein evien kulumisen lisäksi haavaumiin (reikiin) kalan iholla. Infektiokohtiin kasvaa helposti lisäksi vesihometta.

Kalanviljelyssä "flavoa" hoidetaan antibiooteilla sekä kloramiini kylvetyksillä.

Lähiaikojen uusimmat kuvat löytyvät täältä...

Ötökkäkuvausta

2007-08-13T09:45:00.000-07:00

Kuvassa Harsokorento (Planipennia sp.)

Viime viikkojen kuvaukset ovat keskittyneet lähinnä hyönteisiin. Muutamia hienoja aikaisia aamuherätyksiä, jotka ovat aina vaivan arvoisia. Puolineljän kieppeissä kotoa lähtiessä on vielä lähes pimeää, mutta lämpömittari on näyttänyt 18 astetta. Paksu sumu ja voimakas aamukaste saa aikaan kuvauksellisia näkymiä. Linssin eteen on löytynyt harsokorentoja, luteita, kotiloita ja vesiperhosia.

Nämä luteet asustelevat koiranputkissa ja jalustan sai hyvin viriteltyä sopivalle korkeudelle. Sen verran ujoja olivat että siirtyivät piiloon varren toiselle puolelle, kun linssin tunkee lähelle. No, tarkennus valmiiksi oikeaan kohtaan ja toisella kädellä hieman ohjaten lutikka siirtyi takaisin kuvaushollille...
Lisää kuvia -> täällä

Nunna kylässä

2007-07-27T10:40:00.000-07:00

Aamusella odotti työpaikan ovella valkeankirjava vieras. Perhosia en juurikaan tunne, mutta tämä näytti kuitenkin sen verran erikoisemmalta tapaukselta, että päätin hakea kameran autosta ja napata kuvat pois kuleksimasta...

Ensimmäisenä muutama ruutu ovessa jököttävästä otuksesta. Perhonen oli kuitenkin hieman korkealla ja kuvatessa joutui varvistelemaan, niinpä terävää ruutua ei tahtonut syntyä. Ajattelin ottaa hallista jakkaran, mutta oven aukaisusta vieras ei pitänyt vaan räpisteli muutaman metrin ja laskeutui parkkipaikan asfaltille. Tarjosin ystävällisesti sormikyydin hallin taakse heinikkoon, ettei vierailu päättyisi ikävästi.

Tulipahan otettua elämäni ensimmäiset perhoskuvat.... Vieraan henkilöllisyys paljastui Havununnaksi (Lymantria monacha), ja tunnistuksesta kiitokset Luontotuvan foorumille.

Krapuja...

2007-07-14T12:52:00.000-07:00

Täplärapu (Pacifastacus leniusculus)

Ravunkuvaus projekti nytkähti eteenpäin. Muutamilla uusilla kikoilla salaman kanssa sain hieman aikaisempaa parempia tuloksia...

Akvaariossa rapujen houkuttelu kuvattavaksi etulasin viereen on helppoa, muutama kalanrehurae tipautetaan sopivaan paikkaan ja ravuilta kuluu alle 5 sek haistaa herkkupala 200 vesilitran seasta.
Jos äsken ei yhtään saksiniekkaa ollut näkyvillä niin asia korjautuu nopeasti. Nämä ovat kovin riitaista porukkaa, eikä pientä saksien kalistelua voi välttää. Toisinaan tartutaan kiinni kaverin jalasta, selkäkilvestä tai viiksisäikeestä niinpä raajan tai toisen saksenkaan menetys ei ole harvinaista...

Kuvaamisessa heijastusten minimointi on olennaista. Akvaariohuone pimennettynä, kuvaus vaarion lampussa pahvit (valoa vain alaspäin) salamassa pahvit (valoa sinne missä sitä tarvitaan) kuvaajalla musta paita, kello pois ranteesta ja kuvatessa ei esitellä pepsodenthymyä ;-)

Siltikin joissakin ruuduissa näkyy epämääräisiä vaaleita heijastuksia. Muutamista voi heikosti erottaa Canon tekstin (kameran rungon teksti heijastuu lasiin). 50 mm optiikka on kohtuu sopiva mutta välillä kaipaisi hieman tiukempiakin rajauksia eikä lähemmäs pääse kun välissä on lasia ja vettä.
Tästä linkistä rapugalleriaan...