Sieniä...

Punakärpässieni....vai mikä se oli?

Mitä kuvata jos aikaa kuvausharrastukseen on muutamia tunteja viikossa? Kohteet pitää löytää läheltä, mieluiten kävelymatkan päästä. Niitä voi kuvata myös huonolla ilmalla (pilvistä, tuulta), eli juuri silloin kun aikaa sattuu olemaan. Onneksi kotipihalta pääsee suoraan metsään ja metsästähän löytyy SIENIÄ...

Lyhyen sienikuvausurani perusteella listasin noiden itiöpesäkkeiden kuvaamisen plussat ja miinukset:

+ Pysyvät paikallaan, eivät pelkää kuvaajaa (piilokojua ei tarvita).
+ Eivät huoju pahemmin tuulessa.
+ Niitä kasvaa "joka paikassa".
+ Lajisto runsas.
+ Löytyy lähes ympäri vuoden.
+ Elättävät runsasta hyönteislajistoa (änkeävät kuviin).
+ Kuvaamisen jälkeen jotkut niistä voi syödä.
+ Kuvatessa saa konttailla ja makoilla metsän viileydessä sammalpedillä.

- Sienistä ei saa lentokuvia.
- Suurin osa kasvaa maassa, piilossa karikkeessa ja kasvuston seassa.
- Jotkut lajit kasvavat liian korkealla puussa.
- Kuvaaminen vaatii useasti jalustaa.
- Madot reijittävät sienesi rumiksi.
- Et tunnista puoliakaan kuvaamistasi sienistä, mutta ne jotka aiot syödä, kannattaa tuntea!
- Punapukuinen mummo poimii sienet koriinsa, eli juuri ne joita olit menossa kuvaamaan.
- Tänään hienolta näyttävä sieni voi parinpäivän päästä näyttää koiranläjältä.
- Joudut konttaamaan ja makaamaan märässä kuntassa hirvikärpästen ja kusiaisten syötävänä.

Ps. Vaikka sienisato onkin ollut kuulemma runsas tänä syksynä, ei kelvollisten sienikuvien "koriin" ole juurikaan saalista kertynyt...