Mätimunista poikasiksi

Vastakuoriutunut meritaimenenpoikanen (Salmo trutta).

Eletään nykypäivän lumetonta keskitalvea. Kalanviljelylaitoksen hautomossa ei kuitenkaan nukuta talviunta. Lokakuussa lypsetty ja hedelmöitetty meritaimenen mäti alkaa olla valmista kuoriutumaan.
Taimenen mäti tarvitsee kehittyäkseen n. 450 päiväasteen lämpösumman. Kalanviljelyssä käytetään lämmitettyä vettä, jolloin kuoriutuminen tapahtuu jo vuodenvaihteen tienoilla. Luonnossa jokien ja purojen pohjasorassa hautoutuvan mädin lämpösumma täyttyy sopivasti keväällä. Kuoriutuminen ajoittuu tällöin useasti juuri jäidenlähdön aikoihin. Suuren ruskuaispussinsa avulla poikaset kehittyvät pohjasoran suojissa. Ne ovatkin valmiita lähtemään ravinnonhankintaan sopivasti tulvan laskettua ja vesien hieman lämmettyä.

Taimen kuoriutuu (Salmo trutta)

Oranssin mätimunan sisällä näkyy liikettä ja mätipallero sinkuu soikeaksi. Hetkeksi liike lakkaa alkaakseen kuitenkin pian uudelleen. Kuoreen ilmestyy halkeama, josta singahtaa esille pieni kalanpää. Seuraavan pyristelyn aikana mätimuna katoaa kameran etsimestä.
Hetken tähtäilyn ja tarkennuksen hakemisen jälkeen etsimessä näkyy vaalea munankuori, jolle on ilmestynyt pään lisäksi pullisteleva ruskuaispussi. Viimeisen ponnistuksen jälkeen taimen onnistuu irrottautumaan kuorestaan lopullisesti. Vastakuoriutunut poikanen jää paikoilleen suuren oranssinpunertavan eväspussinsa kanssa. Pikkuruiset rintaevät heilahtevat ja kidukset pumppaavat tasaisesti.... Lisää kuvia kuoriutumisesta löytyy täältä.

Meritaimenen luonnonkannat ovat uhanalaisia ja säilyminen tulevaisuudessa epävarmaa. Tuoreinta tietoa meritaimenesta tästä linkistä.

Juopinkrotti

Isompi versio klikkaamalla.....klik,klik

Tie kiemurtelee uuden omakotitaloalueen läpi päättyäkseen ajokieltomerkkiin ja "yksityistie" kylttiin. Jätän auton kiltisti merkin kohdille ja jatkan jalan. Soratie sukeltaa tiheään kuusikkoon ja tien vasemmalla puolella voi nähdä puron vilkahtelevan synkkien kuusien lomassa. On keskipäivä mutta pilvet roikkuvat pudotellen sateen suhjua ja on tasaisen harmaata. Syvemmällä kuusikossa on paikoin jopa pimeää.

Puron ylitse on kaatunut puita ja paksu sammalmatto on kirjavanaan puista pudonneita lehtiä. Sade on kastellut metsän läpimäräksi. Koko puronvarsi tuoksuu sammaleelle sekä maatuville lehdille. Purossa, kivien ja uppopuiden lomassa, virtaa ja lorisee kohtuullisen kirkasta vettä. Virittelen jalustaa sekä kameraa sopivaan puronmutkaan ja siivoilen kuva-alalta keltaisen muovipussin parempaan talteen. Punarinnat tiksuttelevat ylempänä rinteessä ja puukiipijän korkea ääni soi kuusikossa. Valottelen muutamia ruutuja ja käveleskelen puronvartta kohti alajuoksua. Sammaloitunut puunrunko, jonka kyljestä puskee pieniä sieniä, pysäyttää matkanteon hetkeksi. Sienen kuvauksen aikana sade taukoaa ja tiaisparven vilkas ääntely täyttää hetkeksi lähiympäristön. Töyhtötiaisen reipas säe kuuluu selvästi läheltä latvustosta, mutta eipä nuita kuitenkaan kuvaamaan pääse.

Äkkiä kuusikko loppuu ja meri tulee näkyviin. Nousen takaisin tielle joka oli koko ajan muutamien metrien päässä. Palailen takaisin autolle, ilma on kirkastunut. Tuuli humisuttaa kuusikkoa ja heittelee viimeisiä syksyn lehtiä tielle.

Juopinrotko Turun saariston ainoita luonnontilaisia rotkolaaksoja ja sijaitsee Kaarinan Kuusistossa.

Leväkatkarapu

Leväkatkarapu (Palaemon adspersus)

Viime viikolla avautui mahdollisuus kuvata kymmenjalkaisiin rapuihin (Decapoda) kuuluvaa leväkatkarapua. Itselleni ennestään tuntematon otus elää Itämeressämme rakkolevän sekä muun kasvillisuuden seassa.
Kasvaa n.6 cm pituiseksi, syö kasvisravintoa, muita selkärangattomia ja jopa pieniä kaloja.
Suomessa leväkatkarapua tavataan Selkämeren ja läntisen Suomenlahden välisellä rannikkoalueella.Leväkatkarapu kelpaa myös ihmisen ruokalautaselle ja sitä onkin pulavuosina pyydetty syötäväksi Ahvenanmaalla ja Saaristomerellä. Tämä kaveri oli kuitenkin onnekas ja pääsi takaisin mereen kuvauksen jälkeen.
Akvaario-olosuhteissa kohtuullisen rauhallisesti käyttäytyvä otus, noin kuvaamisen kannalta ajatellen. Ehkäpä tapaamme vielä uudelleen... Lisää kuvia -> tästä

ps. Kiitokset ravunpyytäjälle eli Teemulle!

Täitä & tauteja

Kalatäi (Caligus lacustris)

Kalatäit ovat kalojen pinnalla eläviä loisia, jotka käyttävät ravinnokseen kalan pintasolukkoa tai imevät kaloista verta ja kudosnesteitä. Kalaa moinen satiainen ärsyttää ja kalat pyrkivätkin eroon loisista itseään hankaamaalla ja hyppimällä. Kuvassa alemmalla täillä näkyvät pitkät munapussit. Täiden munat kehittyvät vesikasvustossa ja kuoriuduttuaan toukat uivat kiinnittyäkseen kalan pinnalle. Täysikasvuisena kalatäi voi olla jopa 7 mm pitkä.

Kuvassa keskimmäinen on "linssiluteeksi" uinut vesipunkki ;-)

Erityisesti kalanviljelyssä täit aiheuttavat ongelmia. Täitartunta laskee kalojen yleiskuntoa (ruoka ei maistu) sekä täiden aiheuttamat haavaumat altistavat kalat muille bakteeritartunnoille esimerkiksi furunkuloositartunnalle. Viljelyssä käytetäänkin rehua johon on lisätty lääkeainetta tai kaloja kylvetetään formaliinilla täiden vähentämiseksi.

Flavobakteerin aiheuttamaa kulumista kirjolohen selkäevässä (Flavobacterium columnare)

Flavobakteeri infektio aiheuttaa kaloilla kidus- ja ihotulehdusta. Kidustulehduksessa kalan kidukset erittävät limaa ja hapensaanti heikkenee. Ihotulehdukset johtavat usein evien kulumisen lisäksi haavaumiin (reikiin) kalan iholla. Infektiokohtiin kasvaa helposti lisäksi vesihometta.

Kalanviljelyssä "flavoa" hoidetaan antibiooteilla sekä kloramiini kylvetyksillä.

Lähiaikojen uusimmat kuvat löytyvät täältä...

Ötökkäkuvausta

Kuvassa Harsokorento (Planipennia sp.)

Viime viikkojen kuvaukset ovat keskittyneet lähinnä hyönteisiin. Muutamia hienoja aikaisia aamuherätyksiä, jotka ovat aina vaivan arvoisia. Puolineljän kieppeissä kotoa lähtiessä on vielä lähes pimeää, mutta lämpömittari on näyttänyt 18 astetta. Paksu sumu ja voimakas aamukaste saa aikaan kuvauksellisia näkymiä. Linssin eteen on löytynyt harsokorentoja, luteita, kotiloita ja vesiperhosia.


Nämä luteet asustelevat koiranputkissa ja jalustan sai hyvin viriteltyä sopivalle korkeudelle. Sen verran ujoja olivat että siirtyivät piiloon varren toiselle puolelle, kun linssin tunkee lähelle. No, tarkennus valmiiksi oikeaan kohtaan ja toisella kädellä hieman ohjaten lutikka siirtyi takaisin kuvaushollille...
Lisää kuvia -> täällä

Nunna kylässä

Aamusella odotti työpaikan ovella valkeankirjava vieras. Perhosia en juurikaan tunne, mutta tämä näytti kuitenkin sen verran erikoisemmalta tapaukselta, että päätin hakea kameran autosta ja napata kuvat pois kuleksimasta...

Ensimmäisenä muutama ruutu ovessa jököttävästä otuksesta. Perhonen oli kuitenkin hieman korkealla ja kuvatessa joutui varvistelemaan, niinpä terävää ruutua ei tahtonut syntyä. Ajattelin ottaa hallista jakkaran, mutta oven aukaisusta vieras ei pitänyt vaan räpisteli muutaman metrin ja laskeutui parkkipaikan asfaltille. Tarjosin ystävällisesti sormikyydin hallin taakse heinikkoon, ettei vierailu päättyisi ikävästi.


Tulipahan otettua elämäni ensimmäiset perhoskuvat.... Vieraan henkilöllisyys paljastui Havununnaksi (Lymantria monacha), ja tunnistuksesta kiitokset Luontotuvan foorumille.

Krapuja...

Täplärapu (Pacifastacus leniusculus)

Ravunkuvaus projekti nytkähti eteenpäin. Muutamilla uusilla kikoilla salaman kanssa sain hieman aikaisempaa parempia tuloksia...

Akvaariossa rapujen houkuttelu kuvattavaksi etulasin viereen on helppoa, muutama kalanrehurae tipautetaan sopivaan paikkaan ja ravuilta kuluu alle 5 sek haistaa herkkupala 200 vesilitran seasta.
Jos äsken ei yhtään saksiniekkaa ollut näkyvillä niin asia korjautuu nopeasti. Nämä ovat kovin riitaista porukkaa, eikä pientä saksien kalistelua voi välttää. Toisinaan tartutaan kiinni kaverin jalasta, selkäkilvestä tai viiksisäikeestä niinpä raajan tai toisen saksenkaan menetys ei ole harvinaista...

Kuvaamisessa heijastusten minimointi on olennaista. Akvaariohuone pimennettynä, kuvaus vaarion lampussa pahvit (valoa vain alaspäin) salamassa pahvit (valoa sinne missä sitä tarvitaan) kuvaajalla musta paita, kello pois ranteesta ja kuvatessa ei esitellä pepsodenthymyä ;-)


Siltikin joissakin ruuduissa näkyy epämääräisiä vaaleita heijastuksia. Muutamista voi heikosti erottaa Canon tekstin (kameran rungon teksti heijastuu lasiin). 50 mm optiikka on kohtuu sopiva mutta välillä kaipaisi hieman tiukempiakin rajauksia eikä lähemmäs pääse kun välissä on lasia ja vettä.
Tästä linkistä rapugalleriaan...